Soodakattilassa syntynyt kemikaalisula
liuotetaan laihavalkolipeään, jolloin syntyy viherlipeää. Viherlipeä viedään
sakkasuotimeen, jossa laihavalkolipeä saadaan suotimista talteen. Loppusakka,
joka jää talteen suotimesta on jätettä, koska siitä ei pysty ottamaan muuta
kuin natrium talteen. Loppusakka pestään ja siitä otetaan natrium talteen.
Loput viedään ongelmajätelaitokselle. Viherlipeä pumpataan kalkin sammuttimeen,
johon lisätään myös CaO eli kalsiumoksidi eli poltettu kalkki. Kalsiumoksidi
reagoi viherlipeässä olevan veden kanssa muodostaen Ca(OH)2 eli
kalsiumhydroksidia eli sammutettua kalkkia, jota kutsutaan myös kalkkimaidoksi.
Seuraavaa vaihetta kutsutaan kaustisoinniksi, joka antaa myös nimensä tälle
osastolle talteenottolaitoksella. Kaustisointireaktiossa sammutettu kalkki
reagoi edelleen viherlipeän Na(CO3) eli natriumkarbonaatin kanssa. Jolloin
syntyy keitossa tarvittavaa natriumhydroksidia, joka on valkolipeän aktiivinen
ainesosa, joilloin syntyy massaa, jossa on valkolipeää. Kaustisointi suoritetaan
95 – 100 asteessa reaktion nopeuttamiseksi. Kaustisoinnin jälkeen syntynyt
massa sisältää kaustisointireaktion aikana myös syntynyttä Ca(CO3)
kalsiumkarbonaattia eli meesaa. Meesa erotetaan valkolipeästä selkeyttämällä
eli laitetaan valkolipeäsuodattimeen. Valkolipeä viedään edelleen keittämölle.
Erotettu meesa pestään ja viedään meesan polttoon.
Kaustisoinnissa pyritään luonnollisesti
mahdollisimman korkeaan natriumhydroksidin saantoon. Myös saostuvan
kalsiumkarbonaatin on oltava myöhemmin hyvin poistettavissa kaustisoidussa
liuoksesta niin sanotun valkolipeän selkeytyksessä. Kaustisoinnin
täydellisyyttä mitataan määrittelemällä kaustisointiaste, joka kuvaa
muodostuneen natriumhydroksidin suhdetta natriumhydroksidin ja
natriumkarbonaatin kokonaismäärän tasapainotilassa (Korhonen 2011).
Kaustisointiaste ei kuitenkaan saa saavuttaa 100 % vaan olla enintään 85 – 87
%. Kalkin annostelun epätarkkuudesta johtuen kaustisointiaste on kuitenkin
oltava 1 – 3 % enintä arvoa alempana, jotta ei tapahtuisi ylikalkittumista eli
kalkki ei enää reagoi natriumkarbonaatin kanssa.
Erotettu meesa pumpataan meesuosuotimelle,
jossa se puhdistetaan epäpuhtauksista. Puhdistettu meesa syötetään
hihnakuljettimelle. Hihnakuljettimelta meesa kuljetetaan kuivausputkeen, jossa
syötetty meesa kuivatetaan lähes 100 %. Kuivunut meesa johdatetaan sykloniin,
jossa se erotetaan saavakaasuista ja syötetään meesauuniin. Meesauunissa
kalsiumkarbonaatti eli meesa poltetaan kalsiumoksidiksi eli poltetuksi
kalkiksi. Meesan hajoaminen kalsiumoksidiksi ja hiilidioksidiksi alkaa 850
asteessa. Reaktionopeus kiihtyy voimakkaasti lämpötilan kasvaessa. Poltto
suoritetaan noin 1100 asteessa. Meesauunin tuli lämmitetään maakaasulla,
raskaalla polttoöljyllä, mäntyöljyllä ja metanolilla. Meesauunin öljypolttimen
sytyttäessä köytetään nestekaasupoltinta öljyliekin tukena. Uunista poistuvat
savukaasut johdetaan 3-kammioisen sähkösuodattimen läpi, jossa savukaasuista
poistetaan pöly sähkökentän avulla. Meesanpolton jälkeen käsitellään poltossa
syntynyt poltettu kalkki. Poltettu kalkki jäähdytetään sektorijäähdyttimessä,
jonka jälkeen se kuljetetaan kaustisoinnin ostokalkkisiiloon tai
meesakalkkisiiloon.
