Osakokonaisuus 3

Soodakattilassa syntynyt kemikaalisula liuotetaan laihavalkolipeään, jolloin syntyy viherlipeää. Viherlipeä viedään sakkasuotimeen, jossa laihavalkolipeä saadaan suotimista talteen. Loppusakka, joka jää talteen suotimesta on jätettä, koska siitä ei pysty ottamaan muuta kuin natrium talteen. Loppusakka pestään ja siitä otetaan natrium talteen. Loput viedään ongelmajätelaitokselle. Viherlipeä pumpataan kalkin sammuttimeen, johon lisätään myös CaO eli kalsiumoksidi eli poltettu kalkki. Kalsiumoksidi reagoi viherlipeässä olevan veden kanssa muodostaen Ca(OH)2 eli kalsiumhydroksidia eli sammutettua kalkkia, jota kutsutaan myös kalkkimaidoksi. Seuraavaa vaihetta kutsutaan kaustisoinniksi, joka antaa myös nimensä tälle osastolle talteenottolaitoksella. Kaustisointireaktiossa sammutettu kalkki reagoi edelleen viherlipeän Na(CO3) eli natriumkarbonaatin kanssa. Jolloin syntyy keitossa tarvittavaa natriumhydroksidia, joka on valkolipeän aktiivinen ainesosa, joilloin syntyy massaa, jossa on valkolipeää. Kaustisointi suoritetaan 95 – 100 asteessa reaktion nopeuttamiseksi. Kaustisoinnin jälkeen syntynyt massa sisältää kaustisointireaktion aikana myös syntynyttä Ca(CO3) kalsiumkarbonaattia eli meesaa. Meesa erotetaan valkolipeästä selkeyttämällä eli laitetaan valkolipeäsuodattimeen. Valkolipeä viedään edelleen keittämölle. Erotettu meesa pestään ja viedään meesan polttoon.

Kaustisoinnissa pyritään luonnollisesti mahdollisimman korkeaan natriumhydroksidin saantoon. Myös saostuvan kalsiumkarbonaatin on oltava myöhemmin hyvin poistettavissa kaustisoidussa liuoksesta niin sanotun valkolipeän selkeytyksessä. Kaustisoinnin täydellisyyttä mitataan määrittelemällä kaustisointiaste, joka kuvaa muodostuneen natriumhydroksidin suhdetta natriumhydroksidin ja natriumkarbonaatin kokonaismäärän tasapainotilassa (Korhonen 2011). Kaustisointiaste ei kuitenkaan saa saavuttaa 100 % vaan olla enintään 85 – 87 %. Kalkin annostelun epätarkkuudesta johtuen kaustisointiaste on kuitenkin oltava 1 – 3 % enintä arvoa alempana, jotta ei tapahtuisi ylikalkittumista eli kalkki ei enää reagoi natriumkarbonaatin kanssa.

Erotettu meesa pumpataan meesuosuotimelle, jossa se puhdistetaan epäpuhtauksista. Puhdistettu meesa syötetään hihnakuljettimelle. Hihnakuljettimelta meesa kuljetetaan kuivausputkeen, jossa syötetty meesa kuivatetaan lähes 100 %. Kuivunut meesa johdatetaan sykloniin, jossa se erotetaan saavakaasuista ja syötetään meesauuniin. Meesauunissa kalsiumkarbonaatti eli meesa poltetaan kalsiumoksidiksi eli poltetuksi kalkiksi. Meesan hajoaminen kalsiumoksidiksi ja hiilidioksidiksi alkaa 850 asteessa. Reaktionopeus kiihtyy voimakkaasti lämpötilan kasvaessa. Poltto suoritetaan noin 1100 asteessa. Meesauunin tuli lämmitetään maakaasulla, raskaalla polttoöljyllä, mäntyöljyllä ja metanolilla. Meesauunin öljypolttimen sytyttäessä köytetään nestekaasupoltinta öljyliekin tukena. Uunista poistuvat savukaasut johdetaan 3-kammioisen sähkösuodattimen läpi, jossa savukaasuista poistetaan pöly sähkökentän avulla. Meesanpolton jälkeen käsitellään poltossa syntynyt poltettu kalkki. Poltettu kalkki jäähdytetään sektorijäähdyttimessä, jonka jälkeen se kuljetetaan kaustisoinnin ostokalkkisiiloon tai meesakalkkisiiloon.